Aika lentää. On ihan ihmeellistä kuinka aika oikeesti vaan hujahtaa niin nopeesti. Aktion alussa tuntu siltä kun olis tosi pitkä aika edessä, mutta nyt näin aktion lopussa tuntuu siltä kun vasta oltais oltu Suomessa ja pakattu meiän tavaroita matkaa varten.. Mihin tää kaikki aika on oikein hukkunu?? Pieni kertaus ei olis varmaa pahitteeks. Eli eka siis saavuttii Lilongwen pääkaupunkii, jossa yövyttii pari yötä, tutustuen hieman kulttuuriin. Sen jälkeen matkustettiin Karongaan, koettii elämämme kauheimmat bussimatkat ja maanjäristykset.. Evakuoiduttiin Mzuzuun ja päästii nauttimaan ilmastosta joka oli samanlainen Suomen kesän kanssa.. Käytiin sairaalassa, orpokodeissa, tehtiin ystäviä paikallisista korunmyyjistä, kaivettiin roskakuoppaa maahan, tasoitettiin pihaa, vieariltiin seurakunnissa.. Ja käytiin pari kertaa Nkhata Bayn upealla rannalla, nauttien uimisesta, hedelmistä ja trooppisesta luonnosta. Sitten matkattiin Blantyreen, jossa kohdattiin ongelmia ministryn ja majoituksen suhteen, mutta lopulta tavattiin paikalliset Missionuoret jotka oli hyvin avuliaita ja sitten päästiin tekemään työtä lasten kanssa. Sitten pääsimme Kambalameen..Tuo ihana perinteinen afrikkalainen kylä jonka keskelle on suomalaisen One Way Missionin ansiosta noussut klinikka ja orpokoti, jotka työllistävät paikallisia kyläläisiä. Kerrottiinko me jo Kambalamesta..?
Se on kylä Phalmobe- nimisellä alueella, Nkhulamben laaksossa, Mosambikin rajan vieressä. Kambalame on hyvin perinteinen kylä, kyläpäälikköinen, savi- ja tiilimajoineen, moninen lapsineen.. Upea mesta. One Way Mission on tehnyt siellä tosi hyvää työtä, rakennuttaen ensin klinikan, opettaen paikallisia mm. työskentelemään apteekissa, hoitamaan haavoja ja antamaan injektioita. Klinikalla työskentelee tällä hetkellä myös medical assistant- joka on jostain lääkärin ja sairaanhoitajan väliltä, sekä sairaanhoitaja, joiden tehtäviin kuuluu tavata potilaat, "tulkita" sairaudet, määrätä lääkitys ja tehdä vaativammat toimenpiteet. Me tytöt pääasiassa ollaan saatu olla auttamassa klinikalla. Johanna on ollut monta päivää laborantin mukana, tehden mm. hemoglobiini- testauksia, raskaustestejä naisille, tutkien virstanäytteitä jne. Mari ja Johanna on välilläö ollu medical assistantin mukana, mittaillen lämpöä, mitaten verenpainetta. Tinni on ollu aina välillä sairaanhoitajan kanssa ja jokainen meistä tytöistä on oppinu ainakin tunnistamaan malarian oireet ja.. Onpa sitä tullu joillekin määrättyä siihen myös lääkeetkin. :) Kaikki tytöt on myös olleet mukana injetkio- huoneessa, Johanna ja Mari pääasiassa sekoittaen tarvittavia lääkeseoksia ja Tinni pistäen "Jackson pa thako", eli injektio peppuun. Marikin on muutamia kertoja pistänyt. Tinni on muutaman kerran avustanut haavanhoidoissa.. Ja sanottakoon että se on saanu aina mahassa pyörimään.. Aina kun ei ole ollut puudutusainetta taikka se ei ole tehonnut, kipu lapsilla on ollut siis valtava. Aina päivät klinikalla ei ole mitään helpoimpia, näkee niin paljon pahoja haavoja, pitkälle edenneitä malarioita tai muita sairauksia.. Ensimmäisenä päivänä kun Mari oli medical assistantin mukana, klinikalle tuli hyvin pieni vauva jolla oli malaria. Malaria oli edennyt pitkälle, hemoglobiini tippui ja muutenkin elintoiminnot alkoivat heikentyä. Mari lähti medical assistantin mukaan pitkälle automatkalle kohden sairaalaa.. Tie oli hyvin huonossa kunnossa ja aikaa oli liian vähän. Vauva menehtyi. Päivät klinikalla sisältävät siis naurun lisäksi myös itkua ja karvaita kyyneliä.
Sami on pääasiassa ollut rakennustyömaalla. One Way on rakentamassa uutta kotia Mariannelle ja Macille, jotka ovat siis suomalais- malawilais pariskunta jotka johtavat työtä Kambalamessa. Samaan aikaan rakennetaan myös missio- taloa, jossa käsittääkseni tullaan majoittamaan lähetystiimejä. Sami on saanut olla rakentamassa missio- taloa.. Ja tytöt on kateellisia kun Samppari ruskettuu niin hyvin ulkohommissa. Tyttöjen ollessa kipeinä Blantyressä, Sami sai myös osallistua kuukausittaiseen maissinjakoon orvoille. One Waylla on siis myös kummi-projekti, jossa orvoille on hommattu kummit Suomesta, jotka laittavat joka kuukausi tietyn summan rahaa kummilapselleen. Raha ei mene suoraan lapsille, mutta se käytetään lyhentämättömänä lasten hyväksi ostaen heille mm. maissia ja joskus vilttejä, joskus moskiittoverkkoja, milloin mikäkin on tarpeellista. Sami sai siis osallistua hyvin mielenkiintoiseen tapahtumaan kun noin pari sataa orpoa/ huoltajat saapuivat paikalle ja maissi punnittiin ja jokaiselle jaettiin oma osuus.
Taidettiin viime blogitekstissä mainita että ollaan myös oltu pitämässä orpokokouksia eri kylissä. Eli ollaan tavattu niitä orpoja jotka ovat mukana tuossa kummiohjelmassa, vierailtu eri kylillä ja opetettu Nooasta ja arkista, laulettu, pelailtu.. :) Ja ollaan parissa koulussakin viierailtu.. Toisessa koulussa oli 800 oppilasta ja 7 opettajaa!!! Toisessa 700 oppilasta ja kahdeksan opettajaa! Tarve on siis suuri! Toisessa koulussa ekalla luokalla oli 200 oppilasta, luokkahuone oikein pursusi koska oli niin täynnä!! Kun kävimme sitten katsomassa kuudes- luokkaa, oli oppilaita jäljellä enää 22. Monet lopettavat koulun ajatellen että voivat elää ilman koulua.. Koska pystyvät tekemään työtä, niin miksi käydä koulussa? 200 oppilaan luokassa ei myöskään oikein pysty huomioimaan yksilöitä, pitämään kuria eikä huomaamaan niitä jotka saattaisivat olla lahjakkaita. Opettajista on huutava pula! Kenties tämä kolahti jonkun sydämeen..? Mitä jos sä voisit olla lähetystyöntekijä opettaja Malawissa tai muualla maailmassa missä on suuri pula opettajista..? No pressure.. :D
Nyt ollaan oltu tämä viikko Blantyressa, vieraillen.. Orpokodissa?? Ei olla oikei varmoja mikä se oli, koska lapset ei asunu siellä, mutta oli kumminki orpoi ja..No, oli mikä oli. Toinen paikka missä vierailtii oli "Kwacha vision peoples care".. Paikka missä nuoret kokoontu, teki draamoja ja lauluja liittyen HIV/AIDSiin ja jotka sitte käy kylissä ja kouluissa opettamassa aiheesta. HIV/AIDS on iso ongelma täällä.. Malawissa on n. 13.1 miljoona ihmistä ja noin 15-20% elää HIV:n tai AIDSin kanssa. Suomessa vastaava luku on n. 0.05%. Orpoja täällä on 1-2 miljoonaa.. Pidetäänhän tää mesta siis rukouksissa?
Me tullaan päivittämään blogia Suomeen tulon jälkeen, ainakin kuvia lisäillen.. Joten käykää katsomassa, voitte saada lisää rukousaiheita esirukoushetkiinne.. Me tullaan Suomeen 22 tätä kuuta.. Ensin ollaan Vantaalla, sitten Tampereella, siitä Perheniemeen, Jyväskylään, Joensuuhun ja lopulta Rovaniemelle, jossa me vietetään koulumme viimeinen viikko ja lopulta vamistutaan.. No, opetuslapsiksi jotka jatkavat opetuslapseutumistaan..? Pitäkää meidät rukouksissa!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti