Malawissa aika on kulunut todella nopeasti, yli puolet on jo takana. Olemme päässet kokemaan ja näkemään paljon erilaisia asioita. Ollaan saatu huomata kuinka Jumala on meitä siunannu ja johdattanu armollaan. Meitä kävi jututtamassa eräs nainen Sambian YWAMin member caresta, halusi vaan tsekata miten kukakin voi maanjäristysten jälkeen ja se olikin hirmu hyvä juttu. Nyt tiimi voikin jo paljon paremmin. Paljon maanjäristys kumminkin on meitä opettanu ja kasvattanu, ensinnäkin siinä suhteessa että pitäis aina kääntää katse Jeesukseen, mutta myös nyt kun Haitissa on ollut isompi maanjäristys, niin on ees vähän pystyny ymmärtämään sitä tilanneta ja sen vakavuutta ja ollaa omalta osaltamme rukoiltu heidän puolestaan. Meistä jokainen voi todellakin tehdä oman osansa, me ei haluta olla enää niitä jotka vaan katsoo tollasia kauheita uutisia telkkarista ja jatkaa ku mitää ei ois tapahtunu, vaan halutaa olla mukana jotenki auttamassa, tapahtui se sitten fyysisesti paikan päälle menemisellä ja siellä auttamalla, taikka sitten kotisohvalla rukoillen, miten ikinä Herra johdattaakin tekemään. Voisin sanoa et tää on ollu hyvin sydämen silmiä avaava juttu.
Mutta sitten taas Malawiin ja tapahtumiin täällä.. Mzuzussa kaikki tytöt pääsi saarnaamaan sekä paikallisten seurakuntien kokouksissa kuin myös Mzuzun vankilassa. Meitä tyttöjä nauratti kovasti kun Sami jakoi todistustaan eräässä kokouksessa, itse todistus ei ollut naurettava, mutta tulkki taisi tulkata ihan omiaan. Mitä pahempia asioita Sami jakoi, niin sitä enemmän kuuntelijat huusivat aamenia. Täällä on tapana että pastori huutaa hallelujaa ja kuuntelijat vastaavat aamenella.. Sitä tuli hieman liikaakin. Joskus käy niin että 20n sekunnin mittainen puhe muuttuu tulkin kanssa 2 minuutin mittaiseksi. Täytyy siis vaan toivoa että pääsanoma menisi perille.
Vapaa päivistä pääseimme viettämään Nkhata Bay- nimiseen kylään. Siellä kävelimme aluksi vuoristoista tietä ensin ylös ja sitten alas ja lopulta eteemme avautui erittäin kaunis ja kirkasvesinen järvi. Oli upeaa päästä nauttimaan hieman rantatunnelmasta.. Uida ja snorklata, käydä rantahiekalle loikoilemaan (joka muuten oli aivan tulikuumaa!!) ja nälän yllättäessä kiivetä mangopuuhun ja poimia muutama mango syötäväksi. Pääsimme kuuntelemaan myös erään miehen soittamaa paikallista mikä-sitten-lieneekään-soitinta..? Siinä oli jalkarumpu ja sitte ikäänku iso kitara jossa oli yks paksu "lanka", jota soitettiin lasipullon avulla.. Hmm, se oli outo vehje, mutta ihan hauskankuulonen.
Mzuzussa kävimme parissa orpokodissa, sairaalassa, vankilassa, kirkoissa ja teimme hyviä tuttavuuksia paikallisten kanssa. Pääsimme myös vierailemaan muutamien luona ja yhdessä paikassa meille opetettiin miten tehdään rannekoruja.. No, jokainen oppi enemmän ja vähemmän, hauskaa se ainakin oli.
Kumminkin lähes kolmiviikkoinen aikamme Mzuzussa loppui ja aloitimme matkamme kohti Blantyreä.. Siitä lisää myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti