Mzuzu

Olemme nyt olleet Mzuzussa noin viikon. Nolottaa myöntää, mutta täällä on vähän kylmä. Eihän tää ole mitään Suomen pakkasiin verrattuna, mutta kuuman Karongan jälkeen hyppy parikymmentä astetta kylmempään Mzuzuun tuntuu isolta. Lähes joka toinen päivä on satanut ja toinen taas aurinko on suonut meille suloisen lämpönsä. Näin alkuun on tuntunut hieman turhauttavalta kun kaikki suunnitelmat ja ministryt meni sekaisin, mutta kyllä tähän jo tottuu. Lähes joka päivä ollaan rukoiltu ja kysytty Jumalalta että mitä meidän oikein tulis tehdä.

Joulupäivänä Samille ja Tinnille tuli kummallekin mieleen että olis upee mennä sairaalaan katsomaan, rohkaisemaan ja rukoilemaan sairaiden puolesta. Alkuun jouduimme odottelemaan sairaalan porttien ulkopuolella, koska vierailuaika oli jo mennyt ohi. Kumminkin sinne sitten tuli joku isompi heppu, joka lähti meidän kanssa kysymään lasten osastolta josko saisimme mennä katsomaan lapsia ja rukoilemaan heidän puolestaan. Osottautui että he olivat erittäin avoimia ja toivoivat että menisimme sinne vielä uudestaankin joku toinen päivä. Saimme nähdä pienistä vauvoista hieman yli kymmen-vuotiaita lapsia joilla oli erilaisia vaivoja. Oli malariaa, erilaisia turvotuksia sydänvaivojen takia, murtumia jaloissa, kehitysvammoja, keskosia, isopäisyyttä, vakavia palovammoja ja ripulia. Kävimme jokaisen lapsen luona ja kyselimme vanhemmilta mitä oli tapahtunut ja mikä oli vaivana, saimme rukoilla kaikkien puolesta, ottaa kuvia ja rohkaista vanhempia. Ainoana ongelmana meillä oli kielimuuri, lähes kukaan ei puhunut englantia, mutta onneksi mukanamme oli kaksi jotka pystyivät tulkkaamaan. Tuntui toivottomalta kun ei voinut tehdä mitään muuta kun rukoilla, mutta uskomme ja tiedämme sen, että rukouksessa on voimaa.

Kävimme myös eräässä orpokodissa, joka ei tosin ollut vaan koti, vaan kokonainen kylä! Se oli sellainen "pieni" alue, jossa oli koulu, päiväkoti, viisitoista lasten taloa, nuorille koteja ja monia muita rakennuksia. Jokaisessa talossa asui kymmenen lasta, tyttöjä ja poikia, sekä äiti ja "apuäiti". Jokainen talo siis toimi normaalisti perheen tavoin, jossa lapset saavat oppia normaaleja asioita ja malawilaista kulttuuria. Se oli mielenkiintoinen vierailu ja sen jälkeen teki mieli aloittaa jotain samanlaista. :)

Olemme myös saaneet olla apuna täällä Mzuzun Missionuorten keskuksessa.. Mutaista puhaa jos saanen sanoa. Olemme siis kaivaneet maahan isoa syvää kuoppaa, josta tulee monttu roskille, sekä tasoittaaneet maata sillä maaperällä mitä montusta kaivetaan ulos. On nimittäin hieman selkä kipeenä nyt, mutta ei se mitään. On ollu upee saada olla avuksi.

Muuna ministrynä olemme olleet kaupunkilla tutustumassa ihmisiin ja olemmekin tehneet jo muutamia tuttavuuksia joiden kanssa olemme saaneet jakaa Jumalasta ja työstä mitä olemme tehneet. Muutamat ovat olleet myös kiinnostuneita Missionuorista ihan siinä mielin että ties vaikka tekisivät opetuslapseuskoulun. Olemme myös tehneet rukouskävelyitä keskustassa ja sen lähistöllä, sekä käyneet tutustumassa paikallisiin seurakuntiin ja ihmisten koteihin. Tänään olemme menossa "Over night prayer"- tapahtumaan erääseen seurakuntaan ja siellä Johanna tulee opettamaan nuoria ja Sami saa jakaa omaa todistustaan, loppu viikosta kuulette sitten taas lisää ensi blogi-tekstissämme. Upeaa uutta vuotta kaikille!!

Ensimmainen viikko taynna yllatyksia.

Ensimmäinen viikko on hurahtanut Malawissa monenlaisissa tunnelmissa. Lennot Malawiin sujui mukavasti ja saavuttiin turvallisesti tiistai-aamuna puolen päivän aikoihin Malawin pääkaupunkiin, Lilongween. Siellä meitä oli vastassa Eddah, joka toimii meidän tulkkina ja oppaana koko aktion ajan. Majoittauduttiin Eddan tädin luona ja jäätiin pariksi päiväksi tutustumaan kulttuuriin sekä käytiin katselemassa kaupunkia pikku-busseilla reissaten. Torstai-aamuna hypättiin linja-autoon ja lähdettiin ajamaan Mzuzun kautta Karongaan. Mutta matkalla auto teki tepposet ja kuski tuli ilmoittamaan, että auton moottori on ylikuumennut eikä voitu jatkaa matkaa ennen kuin joku toisi meille jonkun osan Lilongwesta. Joten oltiin pysähdyksissä keskellä Chikangawa-metsää Afrikan illan pimeydessä. (Jotkut paikalliset miehet rauhoitteli kertomalla ettei siellä metsässä enää ainakaan elänyt leijonia!) Osa matkustajista hyppäsi ohiajavien pikku-bussien kyytiin, mutta me nähtiin parhaaksi jäädä odottamaan. Lopulta saavuttiin töksähdellen Mzuzuun aamuyöstä, jossa pienimuotoinen joukko taksikuskeja hyökkäsi linja-auton sisälle ja rupesivat vaatimaan meitä kyytiinsä. Osa oli pahasti juovuksissa ja Tinni ilmaisi selkeästi, ettei me matkusteta yhdelläkään taksilla vaan linja-autolla, jolloin yksi taksikuskeista uhkasi ampuvansa meidät. Eddah myönsi, että olisi parasta jäädä nukkumaan yöksi linja-autoon, koska ne taksikuskit oli huijareita ja saattoivat nähdä tässä hyvän tilaisuuden ryöstää valkoiset. Yön aikana ne tööttäili auton torviaan, koputteli bussin ikkunoihin ja huutelivat välillä uhkauksiaan. Aamuviiden aikoihin meidän linja-auto Karongaan saapui ja vaihdettiin tavarat siihen ja päästiin jatkamaan matkaa. Moses tuli meitä linja-autoasemalle vastaan ja hypättiin lava-auton kyytiin ja ajettiin Karongan YWAM-keskukseen (joka on myös Moseksen ja sen perheen koti). Siellä meitä odotti Moseksen vaimo, Loveness, heidän 4-vuotias tyttärensä, Purpose, sekä 1,5-vuotias poikansa, Iguamula (noin äännettynä, kukaan ei tiedä miten kirjoitetaan, mutta toiselta nimeltään King). Karongassa oli paljon kuumempi kuin mitä Lilongwessa oltiin koettu. Jopa malawilaiset piti Karongaa todella kuumana paikkana! Ensimmäiset päivät kotiuduttiin Karongaan ja tutustuttiin paikkoihin sekä Moseksen perheeseen ja ystäviin. Käytiin myös paikallisen seurakunnan kokouksessa, jossa oli käymässä joku vieraileva puhuja. Hän puhui siitä kuinka meidän tulisi kääntää katseemme Jeesukseen eikä niihin olosuhteisiin missä olemme. Tuossa hetkessä emme vielä tajunneet että Jumala oli valmistamassa meitä tulevaan. Seuraavana yönä nimittäin heräsimme ennen aamu puolta kahta siihen, kun kuului iso pamaus ja maa alkoi täristä ja Moses huusi käytävästä, että meidän tulisi juosta ulos. Jokainen vetäisi lakanan tai jonkun kankaan mukaansa ja juoksi pihalle. Alkuun rukoilimme vaan nopeasti kiitoksen Jumalalle siitä että Hän on olosuhteiden yläpuolella ja sitten jäimme odottamaan josko järistyksiä olisi tulossa lisää. Siinä hetkessä oli vaikea määrittää pelkoa, mutta myöhemmin kun tilanne alkoi selkenemään mitä oli tapahtunut ja seuraava ilta tuli, alkoi pelko hiipiä jokaisen mieleen. Päivän aikana koimme vielä muutamia pienempiä järähdyksiä. Saimme kuulla että kauempana meistä oli monia taloja sortunut ja murtunut, satoja loukkaantunut ja muutamia oli myös kuollut. Maassa pystyi myös näkemään monia kilometrejä pitkän halkeaman. Seuraavan yön nukuimme huonosti, peläten heräävämme uudelleen järistyksen takia, onneksi tuo yö oli kumminkin melko rauhallinen. Päätimme alkuun jäädä Karongaan vielä ainakin toistaiseksi, mutta päivän aikana mielipiteemme asiasta vaihtui ja koska Moseskin alkoi suunnitella lähtöä, päätös oli selvä. Me lähtisimme pois Mzuzuun. Kuulimme että seuraavaa järistystä ennustettiin tulevaksi jouluaattona ja sen pelätään iskevän Malawi- järven alle nostattaen tulvan ja pyyhkien osan kylistä pois, tehden siitä osan itseään. Maanantai- tiistai välisen yön nukuimme verannalla moskiittoverkkojen alla hyvin tiivissä tunnelmassa rinta rinnan ja aamulla sitten aloitimme matkamme Mzuzuun YWAMin toiseen keskukseen. Bussissa istuessamme ajattelimme että noniin, nyt on kaikki hyvin, kunnes yhtäkkiä tuolla mutkaisella vuoristo-tiellä meitä vastaan tuli tansanialainen rekka joka ajoi niin lujaa, että meidän bussi joutui suistumaan hieman tienreunaan, josta alkoi lähes heti todella syvä rotko. Rekkakuski jatkoi matkaansa pysähtymättä vaikka näki meidän joutuneen vaikeuksiin. Nousimme kaikki ulos bussista siksi aikaa kunnes se pääsi takaisin tielle. Lopulta saavuimme Mzuzuun ja nyt kaikki on hyvin. Täällä saattaa tuntua vielä pieniä tärinöitä, mutta ei mitään Karongan tärinöihin verrattuna. Tää kaikki on kumminki opettanu meitä siitä, kuinka meidän tulisi kääntää katseemme Jeesukseen, oli olosuhteet ja tilanteet millaisia tahansa. Kun katse on Jeesuksessa, ei meitä voi mikään horjuttaa. Psalmi 91 on myös tuonut meille rauhaa, siinä kun luvataan että Jumala on meidän suojelija ja jokaisessa hetkessä kanssamme. Amanda, YWAM Malawin johtaja koki rukouksessa että me olemme täällä Malawissa tälläisiä aikoja varten, tuodaksemme Malawin ja sen kansan Jumalan valtaistuimen eteen. Muistattehan tiimiämme edelleen rukouksin? Karongasta Mzuzuun tuleminen muutti meidän aikataululliset suunnitelmat ja nyt joudumme turvautumaan täysin siihen mitä Jumala meidän haluaa tekevän ja mihin johtavan. Alapuolella muutamia kuvia Karongasta.

Meiän tiimi.

Moi! Me ollaan Tinni, Sami, Mari ja Johanna. Ollaan neljä alunperin toisillemme täysin vierasta tyyppiä, jotka pääty kaikki samaan paikkaan ja vieläpä samaan aikaan, eli siis Missionuorten opetuslapseuskouluun Rovaniemelle. Missionuoret on myös Suomessa toimiva kansainvälinen lähetysjärjestö, joka toimii yli seurakuntarajojen ja on sitoutumaton mihinkään kirkkokuntaan. Meiän tunnuslause on "Tunne Jumala ja tee Hänet tunnetuksi", eli se on just sitä mitä mekin tehään. Tää opetuslapseuskoulu on noin puoli- vuotinen koulu, jossa puolet ajasta ollaan Suomessa luentojaksolla ja sitten taas puolet vietetään ulkomailla lähetysmatkalla laittaen opittua käytäntöön. Suomessa oleva aika on nyt käymässä hiljalleen vähiin ja on aika alottaa seikkailu siellä ulkomailla.. Eli tällä erää meiän kohdalla Malawissa. Tiiminjohtaja Tinni on siellä jo pariin otteeseen ollu ja tietää jo hieman paikkoja, kulttuuria ja kieltä, mutta jokainen kerta opettaa aina myös jotain uutta. Samille, Marille ja Johannalle Afrikka on uusi kokemus.. Kaikesta päätellen hyvä sellainen. Jokainen tiimin jäsen on ainutlaatuinen ja tärkeä. Huippuporukka.

Me halutaan tiiminä mennä Malawiin toteuttamaan suurinta käskyä minkä Jumala on meille antanu, eli rakastamaan Jumalaa ja rakastamaan ihmisiä (Matt. 22: 36-40). Me tullaan kiertämään eri kaupungeissa ja kylissä ja tullaan tapaamaan niin rikkaita kun äärimmäisen köyhiä Malawilaisia. Me tullaan olemaan niin orpojen, nuorten poikien sekä naisten parissa.. Tullaan tekemään käytännön töitä esim. rakennustyömaalla ja klinikalla, sekä tullaan varmasti opettamaan paikallisia lisää siitä kuka Jumala ja kuinka heistä jokainen on arvokas ja tärkeä. Olethan matkallamme mukana rukouksin ja käythän lukemassa blogiamme? Voit olla siten ensimmäinen joka kuulee tuoreimmat uutiset Malawista ja käytännön lähetystyöstä ulkomailla, joka on niin paljon muutakin kuin pelkkää saarnaamista. Monet meistä on varmasti kuullu tarinoita kokouksista, joissa on satoja tullut uskoon.. No nyt karistetaan ne ajatukset pois mielestä että lähetystyö on pelkästään ihmisten uskoontulemista ja kurkistetaan hivenen siihen maailmaan mitä lähetystyössä kohdataan ja tehdään. Jumala voi käyttää meitä kaikista tavallisimpia ihmisiä, eli niin meitä ku teitä jokaista!