Blantyressä kerkesimme olemaan viikon verran. Alkuun siellä olo tuntui hirveän turhauttavalta, sillä kierrellessämme eri paikoissa kysymässä josko voisimme vapaaehtoisina auttaa, niin ihmiset kyllä avasivat ovia meille toivoen meidän tukevan rahallisesti, mutta eivät kumminkaan halunneet tehdä muuta työtä kanssamme. Alku oli siis hieman stressaava ja kyllä se ärsytti kun heti ajateltiin että me vaan annettaisiin rahaa. Mutta sitten tapasimme paikallisen YWAMin yhden työntekijöistä ja hän oli hyvin avualias ja valmis ottamaan meitä mukaansa eri kyliin tekemään työtä kanssaan. Sitten tapasimme erään pastorin joka lupasi järjestää meille parille viikolle ohjelmaa aktion loppuun ja sitten vielä pari etelä-afrikkalaista ehdotti että voisimme mennä heidän työmuotoonsa mukaan.. Eli jos alkuaktio oli hankala ministryn suhteen, niin loppuaktio tulisi olemaan helppo senkin sijasta.
Menimme Blantyressa pariin otteeseen tekemään tytöä lasten parissa. Teimme yhdessä näytelmän Nooan arkista mihin oli helppo ottaa lapsia mukaan. Sitä saimme sitten kertoa lapsille ja myös pelailla ja laulaa heidän kanssaan. Toisessa kokouksessa oli yli 100 lasta ja kun lähdimme kävelemään pelikentälle, niin joukko triplaantui hyvin nopeassa tahdissa!! Päätimme kokeilla polttopallon pelaamista, jotta kaikki pääsisivät osallistumaan.. Muuten hyvä, mutta lapset halusivat pysyä rinkin sisällä vaikka pallo heihin osuikin. Joten leikki kesti ERITTÄIN pitkään. Kaikilla oli kumminkin kivaa ja sehän oli se pääasia.
Saimme jatkaa Nooan arkkia myös Kambalame-kylässä, jonne menimme Blantyren jälkeen. Olemme nyt siis Kambalamessa, jossa suomalainen One Way Mission on aloittanut työnsä päälle neljä vuotta sitten. Asustamme juuri valmistuneessa orpokodissa, jossa ei ole vielä ole muita asukkaita. Vieressämme on klinikka, jossa me tytöt ollaan saatu olla erilaisissa hommissa. Viereen on myös rakentumassa MISSIO- talo ja Samppari on saanu siellä olla auttelemassa!! Täytyy sanoa kyllä että meillä on ihan mahtava poppoo täällä Malawissa, jokaisen taidot ja kyvyt pääsee käyttöön!! Tärkeimpiä juttuja meillä on varmaan ihan vaan se et autellaan muita ja saadaa jutella paikallisten kanssa.. Päivät täällä on kyllä ihan työntäyteisiä, mutta kaikki työ mitä tehdään, tehdään yhdessä paikallisten kanssa. Illat pimenee ennen seiskaa ja sillon on jo ihan sellanen olo et tekee mieli mennä nukkumaan.
Olemme myös lähes päivittäin kierrelleet lähikylissä pitäen orpokokouksia, jossa niitä Nooan arkki- näytelmiä ollaan jatkettu. Ollaan myös pelailtu pallopelejä lasten kanssa, tosin tuntuu että ohjeet ei oikein mene perille vaikka ovatkin tulkattuja..? Olisiko syy tulkeissa vai ollaanko me vaan epäselviä?? :D
Ollaan täällä kyllä hieman kipeiltykkin.. Aktion alussa naurettiin että pitäis ottaa jokaisesta haavasta ja vammasta kuvat, mutta ei sitten alettu niin tekemään.. Kai niitä olis jo kertyny aika monia? Samin kädet on ihan naarmuilla (en tiedä syytä) ja Mari linkkaa jalkaa (siihen tiedän syyn, vesisota Samin kanssa.. Mitä opimme tästä? ÄLÄ KOSTA!!) Mahaongelmat kuuluu Afrikkaan.. Ja Tinni sairastui toissapäivänä Malariaan.. No, onneks ollaa kaikki Jumalan käsissä. :) Ei pelkoa siis.
Ensi kerralla lisää klinikasta ja rakennustyömaasta.. Nyt loppuu läppärissä AKKU!!! Jaiks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti