Ensimmäinen viikko on hurahtanut Malawissa monenlaisissa tunnelmissa. Lennot Malawiin sujui mukavasti ja saavuttiin turvallisesti tiistai-aamuna puolen päivän aikoihin Malawin pääkaupunkiin, Lilongween. Siellä meitä oli vastassa Eddah, joka toimii meidän tulkkina ja oppaana koko aktion ajan. Majoittauduttiin Eddan tädin luona ja jäätiin pariksi päiväksi tutustumaan kulttuuriin sekä käytiin katselemassa kaupunkia pikku-busseilla reissaten. Torstai-aamuna hypättiin linja-autoon ja lähdettiin ajamaan Mzuzun kautta Karongaan. Mutta matkalla auto teki tepposet ja kuski tuli ilmoittamaan, että auton moottori on ylikuumennut eikä voitu jatkaa matkaa ennen kuin joku toisi meille jonkun osan Lilongwesta. Joten oltiin pysähdyksissä keskellä Chikangawa-metsää Afrikan illan pimeydessä. (Jotkut paikalliset miehet rauhoitteli kertomalla ettei siellä metsässä enää ainakaan elänyt leijonia!) Osa matkustajista hyppäsi ohiajavien pikku-bussien kyytiin, mutta me nähtiin parhaaksi jäädä odottamaan. Lopulta saavuttiin töksähdellen Mzuzuun aamuyöstä, jossa pienimuotoinen joukko taksikuskeja hyökkäsi linja-auton sisälle ja rupesivat vaatimaan meitä kyytiinsä. Osa oli pahasti juovuksissa ja Tinni ilmaisi selkeästi, ettei me matkusteta yhdelläkään taksilla vaan linja-autolla, jolloin yksi taksikuskeista uhkasi ampuvansa meidät. Eddah myönsi, että olisi parasta jäädä nukkumaan yöksi linja-autoon, koska ne taksikuskit oli huijareita ja saattoivat nähdä tässä hyvän tilaisuuden ryöstää valkoiset. Yön aikana ne tööttäili auton torviaan, koputteli bussin ikkunoihin ja huutelivat välillä uhkauksiaan. Aamuviiden aikoihin meidän linja-auto Karongaan saapui ja vaihdettiin tavarat siihen ja päästiin jatkamaan matkaa. Moses tuli meitä linja-autoasemalle vastaan ja hypättiin lava-auton kyytiin ja ajettiin Karongan YWAM-keskukseen (joka on myös Moseksen ja sen perheen koti). Siellä meitä odotti Moseksen vaimo, Loveness, heidän 4-vuotias tyttärensä, Purpose, sekä 1,5-vuotias poikansa, Iguamula (noin äännettynä, kukaan ei tiedä miten kirjoitetaan, mutta toiselta nimeltään King). Karongassa oli paljon kuumempi kuin mitä Lilongwessa oltiin koettu. Jopa malawilaiset piti Karongaa todella kuumana paikkana! Ensimmäiset päivät kotiuduttiin Karongaan ja tutustuttiin paikkoihin sekä Moseksen perheeseen ja ystäviin. Käytiin myös paikallisen seurakunnan kokouksessa, jossa oli käymässä joku vieraileva puhuja. Hän puhui siitä kuinka meidän tulisi kääntää katseemme Jeesukseen eikä niihin olosuhteisiin missä olemme. Tuossa hetkessä emme vielä tajunneet että Jumala oli valmistamassa meitä tulevaan. Seuraavana yönä nimittäin heräsimme ennen aamu puolta kahta siihen, kun kuului iso pamaus ja maa alkoi täristä ja Moses huusi käytävästä, että meidän tulisi juosta ulos. Jokainen vetäisi lakanan tai jonkun kankaan mukaansa ja juoksi pihalle. Alkuun rukoilimme vaan nopeasti kiitoksen Jumalalle siitä että Hän on olosuhteiden yläpuolella ja sitten jäimme odottamaan josko järistyksiä olisi tulossa lisää. Siinä hetkessä oli vaikea määrittää pelkoa, mutta myöhemmin kun tilanne alkoi selkenemään mitä oli tapahtunut ja seuraava ilta tuli, alkoi pelko hiipiä jokaisen mieleen. Päivän aikana koimme vielä muutamia pienempiä järähdyksiä. Saimme kuulla että kauempana meistä oli monia taloja sortunut ja murtunut, satoja loukkaantunut ja muutamia oli myös kuollut. Maassa pystyi myös näkemään monia kilometrejä pitkän halkeaman. Seuraavan yön nukuimme huonosti, peläten heräävämme uudelleen järistyksen takia, onneksi tuo yö oli kumminkin melko rauhallinen. Päätimme alkuun jäädä Karongaan vielä ainakin toistaiseksi, mutta päivän aikana mielipiteemme asiasta vaihtui ja koska Moseskin alkoi suunnitella lähtöä, päätös oli selvä. Me lähtisimme pois Mzuzuun. Kuulimme että seuraavaa järistystä ennustettiin tulevaksi jouluaattona ja sen pelätään iskevän Malawi- järven alle nostattaen tulvan ja pyyhkien osan kylistä pois, tehden siitä osan itseään. Maanantai- tiistai välisen yön nukuimme verannalla moskiittoverkkojen alla hyvin tiivissä tunnelmassa rinta rinnan ja aamulla sitten aloitimme matkamme Mzuzuun YWAMin toiseen keskukseen. Bussissa istuessamme ajattelimme että noniin, nyt on kaikki hyvin, kunnes yhtäkkiä tuolla mutkaisella vuoristo-tiellä meitä vastaan tuli tansanialainen rekka joka ajoi niin lujaa, että meidän bussi joutui suistumaan hieman tienreunaan, josta alkoi lähes heti todella syvä rotko. Rekkakuski jatkoi matkaansa pysähtymättä vaikka näki meidän joutuneen vaikeuksiin. Nousimme kaikki ulos bussista siksi aikaa kunnes se pääsi takaisin tielle. Lopulta saavuimme Mzuzuun ja nyt kaikki on hyvin. Täällä saattaa tuntua vielä pieniä tärinöitä, mutta ei mitään Karongan tärinöihin verrattuna. Tää kaikki on kumminki opettanu meitä siitä, kuinka meidän tulisi kääntää katseemme Jeesukseen, oli olosuhteet ja tilanteet millaisia tahansa. Kun katse on Jeesuksessa, ei meitä voi mikään horjuttaa. Psalmi 91 on myös tuonut meille rauhaa, siinä kun luvataan että Jumala on meidän suojelija ja jokaisessa hetkessä kanssamme. Amanda, YWAM Malawin johtaja koki rukouksessa että me olemme täällä Malawissa tälläisiä aikoja varten, tuodaksemme Malawin ja sen kansan Jumalan valtaistuimen eteen. Muistattehan tiimiämme edelleen rukouksin? Karongasta Mzuzuun tuleminen muutti meidän aikataululliset suunnitelmat ja nyt joudumme turvautumaan täysin siihen mitä Jumala meidän haluaa tekevän ja mihin johtavan. Alapuolella muutamia kuvia Karongasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti